Kaikille ulosottovelallisille

LIISA MARIAPORI

Tärkeä tiedote kaikille ulosottovelallisille. Tulkaa huomenna 5.§2.2017 Helsingin kirjastotalolle kuuntelemaan ja kommentoimaan:
TOIMENPIDEALOITE

velkomustuomioiden oikeudellisten ja määrällisten perusteiden säätämisestä, velka-armahduslaista ja ulosottojärjestelmän uudistamisesta

Valtioneuvostolle
Eduskunnalle, kansanedustajille ja eduskuntaryhmille
Valtiontalouden tarkastusvirastolle
Tietosuojavaltuutetulle
Korkeimmalle oikeudelle ja Korkeimmalle hallinto-oikeudelle sekä muille oikeusasteille
Eduskunnan oikeusasiamiehelle
Oikeuskanslerille

Allekirjoittaneet pyytävät Valtioneuvostoa ja asianomaisia virastoja käynnistämään toimenpiteet jotka estävät velkomustuomiot joille ei ole laillisia perusteita ja jotka ovat määrältään epäselvät. Samalla esitetään poistettaviksi sellaiset ulosottoon viedyt nykyiset velan maksuvaatimukset joissa velkaa ei ole tai vaatimus on määrällisesti virheellinen tai velka on kokonaan maksettu.

Useiden puolueiden kansanedustajat jättivät eduskunnalle 5.5.2017 toimenpidealoitteen Ylivelkaantuneiden auttamiseksi ja velka-armahduslain säätämiseksi Suomen 100 vuotisjuhlavuonna. Kannatamme tässä tehtyjä esityksiä jotka ovat liitteenä. Samalla haluamme nostaa esiin velkomiset, joissa velkomisen peruste on virheellinen alussa kuvattuun tapaan.

Näiden kysymysten ohella velkaantuminen voi olla seurausta siitä, että velkoja ei kyetä hoitamaan henkilön kannalta ylivoimaisista syistä jotka tulisi ottaa huomioon siten, että maksuvastuuta rajataan ja luoton myöntäjällä on vastuuta koska se on osa luotonmyöntämisen riskiä. Edelleen merkittävä osa ulosottoon ajautuneista veloista johtuu siitä, että maksujärjestelyitä ei ole tehty, vaikka se olisi ollut mahdollista. Suuren ongelmaryhmän aiheuttaa ulosottomenettely, jolla saadaan aikaan että lainoja on mahdotonta hoitaa ja niitä tulee lisää ulosottoon yhden ulosottoasian takia.

Esitämme toimien käynnistämistä siten että todellisia tuloksia saadaan aikaan nykyiseen kestämättömäksi ajautuneeseen tilanteeseen Suomessa ja että enää ei näiden vaikeiden asioiden esille nostamista vältettäisi.

Asia ei ole kuitenkaan edennyt eikä edes valtioneuvoston budjettiriihessä 1.9.2017 ulosoton suojaosuuden nostaminen ole johtanut suojaosuuden nostamiseen edes pidempään ulosotossa olleiden kohdalla. Yksi muutos tehtiin pitkäaikaistyöttömien osalta ja valmistelutyöryhmä jatkaa. Ulosottojärjestelmän ongelmat ovat nykyisellään niin laajoja että korjaukset olisi saatava kiireellisesti ja siten etteivät ne mitätöidy kuten suojaosuuden korottamisasia.

Myöskin on suuri määrä ihmisiä, joiden kohdalla ulosotto on jatkunut kaukaa 1990-luvulta tai 2000-luvun alkuvuosista eikä näitä ulosottoja ole saatu lopetettua. Keskeinen syy on ulosoton menettely yksi asia aiheuttaa seuraamusasioita viivästyskorkoina sekä uusina asioina joissa vanhenemisen laskeminen aloitetaan uudestaan vaikka alkuperäinen asia olisi vanhentunut tai kumottu.

Vanheneminen lasketaan lisäksi lainvoimaisesta tuomiosta eikä tilanteessa, jossa maksu oli hoitamatta. Tämä pidentää vanhenemista sitä enemmän mitä pidempiä ovat oikeudenkäynnit, vaikka Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimen Suomea koskevissa kymmenissä päätöksissä on velvoittavasti moitittu oikeudenkäyntien pitkittymisestä. Kuvatut menettelyt saavat aikaan, että lain 15 vuoden vanhenemisen sijaan liki 20 vuoden vanheneminen on yleistä ja seuraamusten takia kun ulosoton takia tulee uusia asioita, niissä vanhenemisen aloittaminen alusta jatkaa ulosottoa 15-20 vuoden sijaan useissa tilanteissa esimerkiksi 30-35 vuoden ikuisulosotoksi. Tämä on menettely kiertää laissa määriteltyä 15 vuoden vanhenemista joka on sekin pidempi kuin useissa maissa.

Velkojat välttelevät vanhenemista muillakin tavoin kuten esimerkiksi siten, että toissijaisen velan maksajan kohdalla se alettaisiin laskea vasta velan maksuvelvoitteen siirtymisestä tälle vaikka velkaa on peritty pitkään ensisijaiselta velalliselta.

Velan maksuvaatimus vaikka velkaa ei ole tai vaatimus on määrällisesti virheellinen tai velka on maksettu
Keskeinen ongelma, että velkojan hankkima ja lainvoimaiseksi tullut suoritustuomio voi olla väärä. Velkomukset ovat dispositiivisia asioita. Se tarkoittaa, että osapuolilla on sopimusvapauden nojalla laaja vapaus sopia eli disponoida riitakohteesta eli velkoja voi halutessaan vaikka antaa koko velan anteeksi ja juttu päättyy siihen. Velallinen ei välttämättä ajoissa ymmärrä eikä osaa tai ei kykene hoitamaan oikeudenkäyntiä oikein, ja velkojien perusteettomatkin vaatimukset tulevat legitimoiduiksi prosessuaalisten virheiden vuoksi. Vääriksi jääneitä tuomioita on käytännössä mahdoton oikaista ylimääräisin muutoksenhakukeinoin.

On syytä kiinnittää huomiota myös siihen, että esimerkiksi Ylen ”tuomarikyselyn 8.10.2014” mukaan tuomarit joutuvat tekemään todistustaakka- ja menettelytapasäännösten vuoksi virheellisiä ja varmasti nimenomaan summaarisissa ja yksipuolisiin tuomioihin johtaneissa velkomusasioissa myös määrällisesti virheellisiä päätöksiä, joista väistämättä seuraa, että silloin kajotaan aina oikeudettomasti toisen omaisuuteen.

Normaalit ja nykyään käytettävissä olevat oikeussuojakeinot eli viime kädessä tuomionpurku on liian raskas, oikeuslaitoksen kustannuksia lisäävä ja liian korkeaa näyttöä vaativa keino velkojan ja velallisen välisten erimielisyyksien selvittelemiseksi, kun velkoja on jo onnistunut hankkimaan lainvoimaisen tuomion ja on jo realisoinut velallisen omaisuutta.

Suurin yhteiskunnallinen merkitys on tilitysvelvollisuuden puuttumisella ammattivelkojilta eli pankeilta ja rahoituslaitoksilta, kun muilla, toisten varoja hallinnoivilla tai käyttävillä, on tilitysvelvoite. Selkeän ja yksiselitteisen tilitysvelvollisuuden ja -kaavion olemassaolon puuttuminen on aiheuttanut ja aiheuttaa edelleen, että omaisuutta on siirtynyt ja siirtyy edelleen ilman perusteita perustuslain omaisuudensuojasäädöksen vastaisesti velkojille.

Erityisesti velkojen olemassaolon ja määrän kevyeksi jälkikäteiseksi selvittämiseksi olisi tilityssäännöstön luominen tarpeen. Tilitysmenettelyn puitteissa tulisi selvitetyksi annetun velan määrä, vakuudet sekä vakuuksien realisoinnin ja muun perinnän kautta saatujen varojen määrä ja kohdentaminen.

Tilitysvelvollisuudella korvattaisiin velallisille raskaat ja usein mahdottomat oikeusprosessit kevyellä velkojalle säädettävällä velvollisuudella selvittää antamiensa luottojen määrät ja luoton saaja, vakuuksien realisointituotto ja kohdentaminen luottoihin ja kuluihin.

Keskeinen ongelma on, että ulosotto ei edellytä velkojilta saamistodistuksia, jotka osoittavat oikeuden velkoa. Tätä perustellaan sillä että lain pykälässä ei ole sanaa saamistodistus vaikka on lueteltu eräitä velkakirja ja muita saamistodistuksen muotoja. Tämä estää tarkistamasta, onko velkoja saanut oikeuden päätöksen väärillä tiedoilla. Siitä seuraa väärä velkominen ja voi olla jopa päinvastoin että ulosotossa olevalla onkin saatavaa. Tämä on esimerkki ulosoton tavasta soveltaa lakia oikeusturva sivuuttaen lähtökohtanaan ulosoton lisääminen muusta välittämättä.

Tarvitaan tehokkaat menettely oikaisujen saamiseksi kun ilmenee virheellisyyksiä. Velvoitteen toimia oikaisun aikaansaamiseksi tulee koskea myös toimeenpanoviranomaisia kuten ulosottoa ettei sivuteta ulosottoperustevirheellisyyksiä tai epäiltävissä olevia virheellisyyksiä.

Ulosottomenettelyiden epäkohdat ja vahinkojen aiheutuminen
Kun on velan maksuvaatimus, vaikka velkaa ei ole tai se on määrällisesti virheellinen tai velka on maksettu, kyseessä ei ole ylivelkaantuminen. Tämän ohella velkasummien paisuminen ja maksukyvyttömyyden pidentyminen voi johtua ulosoton menettelyistä joissa ei oteta huomioon seuraamuksia. Siten ylivelkaantumisen käsitteestä yleiskäsitteenä on perusteltua luopua koska se on antaa virheellisen informaation velan olemassaolosta.

Se, ettei ulosottomenettelyssä oteta huomioon ulosottoperusteen epäselvyyttä ja epäilyä tai edes toteennäytettyä virheellisyyttä, eikä velkojalle ole velvoitetta esittää saamistodistetta tai sitä ei anneta ulosotetun nähtäväksi virheiden korjaamiseksi, muun ohella ulosottomenettelyepäkohta. Näitä epäkohtia on runsaasti muita pahimmoillaan se, että yhdellä ulosottoperusteella aiheutetaan uusia ulosottoja ja ulosoton pitkittymistä.

Ulosoton soveltama lakiin perustumaton menettely on että lainojen hoitomenoja edes korkojen osalta ei hyväksytä kustannuksiksi ulosottoa laskettaessa. Tästä seuraa että lainoja ei suojaosuuden riittämättömyyden takia saada hoidetuksi ja ne tulevat irtisanotuiksi ja ulosotto pakkomyy huutokaupalla vakuudet. Etusija annetaan ulosoton lainoille vaikka muut lainat ovat olemassa eikä tehdä sovitteluita että ne saataisiin hoidettua ulosottoon ilman vakuuksien pakkorealisointia. Ulosoton haluttomuus sovitteluun ja tavoita kasvattaa ulosottoa estää maksu- ja muita sovittelujärjestelyitä, eikä tuomioistuinsovitteluakaan sovelleta tällaisissa asioissa kuin hyvin poikkeuksellisesti.

Luottohäiriömerkinnät estävät näissä tilanteissa lainanhoitojärjestelyt. Niitä tekee pankkien ja rahoituslaitosten omistama Suomen Asiakastieto Oy. Pankkien ja rahoituslaitosten omistaman yhtiön luottohäiriömerkinnät ovat peruste että omistajapankit ja rahoituslaitokset eivät tee maksujärjestelyitä ja vakuusomaisuus menee myyntiin, vaikka ulosottokaaren uudistamisen tarkoitus oli edistää maksujärjestelyitä. Tällaiset menettelyt ovat johtaneet asuntojen, maa- ja metsäilojen myyntiin 1930-luvun laman tahtiin ja lisäksi myydään muuta omaisuutta. Myynnit tehdään Mezzoforte-nimisen yhtiön kautta. Kilpailuviranomaisten tulee puuttua Suomen Asiakastiedon ja Mezzoforten määräävä määräävä markkina-asema ja viranomaisten tapaan käyttää tällaisia yhtiöitä joilla ei ole viranomaisen oikeuksia. Pakkomyyntijärjestelmästä on tullut merkittävä perustuslain omaisuuden suojaa uhkaava tekijä koko maassa.
Luottohäiriömerkinnät sisältävät paljon virheitä eikä lain edellyttämiä yksilöityjä tietoja merkitä eikä vanhenemisia luottotietoihin eikä asianmukaisesti ulosottoon. Tietosuojaviranomaisen on tarpeen käynnsistää tarkastus henkilötietolain ja luottotietolain sekä muun tietosuojaa tarkoittavan lainsäädännön soveltamisesta ja siinä ilmenevistä virheellisyyksistä ja rikkeistä.

Luottotieto- ja ulosottoasioissa olevien virheiden rinnalla suuri ongelma on, että ulosotto ei anna ulosotossa oleville mitään tositteita tilityksistä velkojille. Tällainen kuitittomuus ei vastaa lainsäädännön tarkoitusta.

Ulosottovirasto ei vastoin tulo- ja varallisuusverolakia maksa luovutusvoiton veroja myynneistä ja tällä tavalla hyödyttää ostajia myymällä alempaan hintaan ja kiihdyttää pakkomyyntejä. Järjestelmä sisältää muitakin menetelmiä joissa verot tulevat kierretyksi. Esimerkiksi ulosotto laskettava maksuunpantujen verojen jälkeen mutta ulosotto jättää ottamatta huomioon jäännösverot ja ulosotossa oleva ei voi niitä maksaa suojaosuudesta. Kun velka on virheellisesti määritelty, velkoja saa verohyötyä luottotappioiden vähenemisen kautta.

Liian yleistä on, että yrityksiä haetaan konkurssiin verojen tai lainan hoidon takia ja menetetään työpaikat vaikka kyse on maksuvaikeudesta, josta on päästävissä yli riittävän pitkin maksu- ja lainajärjestelyin.
Eräs liikavelkomisen menetelmistä on seuraava. Tarkoitus ettei velkomisen ulottumattomiin siirry varoja, kääntyy tarkoitustaan vastaan kun velkomisen piiriin haetaan sellaista omaisuutta joka ei siihen kuulu koska on kyse eri henkilöistä, ei yhtiöistä tai on vastuunrajauksia.

Suuri ongelma on ulosottomiesten palkkaus, josta 30 % muodostuu ulosoton perusteella, sekä voutien palkkaus, josta vastaava osuus muodostuu pakkomyyntien palkkioista ja tilityksistä. Tällainen bonusjärjestelmä tekee ulosottojärjestelmästä puolueellisen velkojien hyväksi, ja vääristää ulosottoa.

Ulosotto perustelee ulosottojärjestelmän nykytilaa virheellisesti laskemalla vain ulosottolaitoksen kustannukset ja jättämällä ottamatta huomioon velkomisjärjestelmän ylläpitokustannukset sekä seuraamukset. Tästä syystä ei pyritä toimintatapaan, jossa ensi sijaista olisivat maksujärjestelyt ym. ja oiettaisiin huomioon oikeusturva riittävällä välttämättömällä tavalla.
Ulosoton menetelmillä velkomissummat ovat kaksinkertaiset ja usein nelin tai viisinkertaiset verrattuna alkuperäiseen velkaan tai verosaamiseen koska viivästyskorot ja seuraamukset paisuttavat summia. Järjestelmä on ajautunut tällaiseksi koska ulosotossa maksimoidaan ulosottosummia oikeusturvan kustannuksella ja vaikka syntyy vahinkoja ulosotossa oleville, näiden omaisille ja yhteiskunnalle.

Valtion talouden tarkastusviraston on tarpeen tutkia valtion talouden kustannuksia rahoitusalaa suosivan ulosottojärjestelmän ylläpitämisessä. Tulee selvittää syyt, miksei ulosottoa lisättäessä oteta huomioon työpaikkojen ja verotulojen menetyksiä ja työttömyyden kustannuksia konkursseissa jotka olisivat vältettävissä tai ulosoton seurauksena kun työtulot menetetään ulosottoon eikä voida hoitaa muita lainoja ja vastuita ulosoton takia. Tarvitaan tarkastus ulosoton toimintaan.
Luetellut ja muut epäkohdat ja menettelyt, jotka eivät perustu lakiin, tulee selvittää ja korjata.
Usean puolueen kansanedustajien yhteisaloite, ulosottojärjestelmän kriisiytymisen valtavat mittasuhteet ja ratkaisut
Seuraava sisältää kansanedustajien yhteisaloitteen tekstin.

Perintä-ja ulosottojärjestelmä on viime vuosikymmenenä ruuhkauttanut oikeuslaitoksen. Tuomioistuimissa muiden asioiden määrä vuoden 2000 jälkeen on pysynyt ennallaan noin 150.000:ssa, mutta velka-asioiden määrä on noussut 50.000:sta 300.000:en, eli kuusinkertaiseksi ja on nykyisin lähes 70 % kaikista asioista. Oikeuslaitoksen kustannuksista velkomisasioiden osuus on yli kaksi kolmasosaa, kun se oli kymmenen vuotta sitten yksi kolmasosa. Velkomisjärjestelmän kustannuksiksi arvioidaan 1-1,2 miljardia euroa vuodessa, kun mukaan lasketaan oikeuslaitoksen ja perinnän kustannukset, mikä vastaa vuosittain ulosotettua rahamäärää.

Tuomioiden valtavassa määrässä sattuu virheitä, joiden oikaisu jälkeenpäin on vaikeaa. Siksi olisi tarpeen sujuvoittaa menetelmiä perusteiltaan ja määrältään virheellisten velkatuomioiden oikaisemiseksi. Myös velkojan moitittavan toiminnan tai väärän velkomisen tulisi johtaa seurauksiin, jotka esimerkiksi rajaisivat velkojan saatavaa tai johtaisivat sanktioihin.

Ennen kaikkea ulosotto- ja perintäjärjestelmää on syytä muuttaa siten, että lähtökohdaksi otetaan ylivelkaantuneiden asioiden kuntoon saattaminen ja uuden alun mahdollistaminen. Mikäli kyse on yrityksistä, on pyrittävä rahoitusvaikeuksissa olevan yrityksen kuntoon saattamiseen ja liiketoiminnan jatkamiseen, kun sille on liiketaloudelliset edellytykset. Pakkorealisointien tulisi olla vasta viimeinen keino ja vaatia erillisen oikeuden päätöksen.

Suomen ulosottojärjestelmässä on ulosotossa yli neljä miljardia euroa. Ulosotossa oli vuoden 2016 lopussa 244.000 henkilöä, ja yhteensä ulosotto kohdistuu vuoden mittaan 550.000 henkilöön, joista 496 000 oli yksityishenkilöitä ja muut yrityksiä tai muita oikeushenkilöitä. Lukumäärät ovat suuremmat kuin koskaan. Euroopan komissio Suomen maaraportissa 2017 nosti esiin yksityisen velkaantumisen ja näiden lukujen huolestuttavan kasvun samalla kun poisti Suomen tarkkailusta julkisen velan osalta.

Luottohäiriömerkintä on vuosittain 374 000 yksityishenkilöllä ja 426.000 henkilöllä mukaan lukien oikeushenkilöt kuten yritykset. Luottohäiriömerkintöjen seurauksena lainajärjestelyitä ei voi tehdä ja näin aiheutetaan lainojen irtisanomisia ja omaisuuden pakkorealisointeja.

Suomen 100-vuotisjuhlavuoden merkeissä meidän tulisi ottaa tavoitteeksi puolittaa nykyisestä sekä ylivelkaantuneiden määrä, että ulosotossa oleva rahasumma. Tämä edellyttää ylivelkaantumisen syiden ennaltaehkäisemistä ja lievittämistä. Painopiste on siirrettävä ennaltaehkäisyyn esimerkiksi talousopetuksella, velkaneuvonnalla ja sosiaalisilla pienlainoilla.

Köyhien ja pienituloisten riski ylivelkaantua on suuri, koska tiukalle vedetty talous ei jousta ja pienistä tuloista säästäminen on vaikeaa. Kun tulot tai menot muuttuvat äkisti, tai eteen tulee isompi kuluerä, saattaa laina olla ainoa vaihtoehto. Usein käytettävissä on vain huonoja rahoitusratkaisuja, sillä mitä heikompi on maksukyky, sitä kalliimpi on laina. Kuitenkin myös pienituloisille tulee taata pääsy kohtuuehtoisiin pankki- ja rahoituspalveluihin. Eräinä ratkaisuna kaikkein heikoimmassa tilanteessa oleville ovat mikroluotot ja sosiaaliset luotot.

Juuri korkeat lainojen korot ja viivästyskorot loukkaavat oikeustajua. Viivästyskorot saattavat olla lopulta jopa moninkertaisesti enemmän kuin alkuperäinen vaade ja ulosotossa saatetaan maksaa pelkkiä viivästyskorkoja eikä ulosotto kata niitä vaan summat kasvavat. Lisäksi kuluiksi tulevat ulosottomiehen ja perintäyhtiöiden palkkiot, asianajopalkkiot ja oikeudenkäyntimaksut, joiden rajaamista tulisi harkita, ja seurausulosotot ulosotosta johtuvien lainojen irtisanomisten ja maksuviivästysten takia. Ongelma on erityisen paha vakuudettomissa kulutusluotoissa sekä niissä ja vakuudellisissa lainoissa kun lainoja ei voida hoitaa ulosoton takia ja ne irtisanotaan. Viivästyskorot pahentavat velkaantumista ja korkeakorkoisia velkoja olisikin muutettava pitkäaikaisiksi vakauttamislainoiksi normaalilla tai alennetulla korolla maksukyvyn turvaamiseksi ja sosiaalisin perustein.

Merkittävä osa velka-asioista on sellaisia, ettei niitä pitäisi viedä tuomioistuimiin, koska asiat olisivat hoidettavissa huolenpidolla asiakkaista tai maksujärjestelyillä, joihin tulisi kannustaa. Kuntien talous- ja velkaneuvonnan asiakas on yleensä asiakas myös perhe- ja sosiaalipalveluissa. Tämä yhteys on säilytettävä. Etuuskäsittelyn siirtyminen Kelalle mahdollistaa uuden sosiaalityön, jossa edetään rinnakkain ja vaiheittain. Näin voitaisiin saada lisää ylivelkaantuneita ihmisiä kohtuuehtoisiin velkasaneerauksiin.

Palkan ulosmittauksessa velalliselle jätettävän suojaosuuden laskennan epäkohtia pitäisi korjata. Nykyisin esimerkiksi työssä käyvälle velalliselle velkajärjestely on toimeentulotukea tiukempi, koska suojaosuuteen ei lasketa mukaan ansiotulovähennystä. Työtulosta vero ja ulosotto vievät aluksi liki 75 %. Se muodostaa työn vastaanottamisessa kannustinloukun ja ruokkii harmaata taloutta. Suojaosuus on jäänyt jälkeen esimerkiksi työmarkkinatuen kehityksestä. Suojaosuuksia tulisi nostaa ja samalla voitaisiin harkita niiden kalleusluokkia. Porrastetusti korkeampi suojaosuus olisi kohtuullista pitkissä ulosotoissa, kun ei ole kyse velan hoidon laiminlyönnistä. Verot ja ulosotto vievät osassa tuloluokkia tulon lisäyksestä 90 %. Tässä tulisi olla enimmäiskatto, joka olisi alempi.

Nykyisin 15 vuoden vanhenemisaika ei ole henkilökohtainen vaan ulosottoasiakohtainen. Mikäli muiden lainojen korkoja ja lainanhoitoa ei oteta huomioon, tulee ulosotosta lisää luottojen irtisanomisia ja pakkorealisointeja. Seurausulosotot synnyttävät ulosottoketjuja. Siksi ulosotto olisi laskettava henkilökohtaisena, jolloin poistettaisiin ketjuttaminen yhä uusilla ulosottosaatavilla.

Ennaltaehkäisy, virheiden oikaisu, velan kohtuullistaminen, korko- ja velkahelpotukset tai maksulomat vähentävät ulosotossa olevaa summaa ja edistävät velan maksukykyä, yrittämistä ja työllistymistä ja tuovat yhteiskunnalle verotuloja ja säästöjä sosiaaliturva- ym. menoihin.

Velka-armahdus on ikivanha menetelmä velallisen nostamiseksi ahdingosta ja uuden alun mahdollistamiseksi. Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden juhlavuosi on oikea aika antaa kertaluontoinen velka-armahduslaki, jolla poistetaan kaikki vuotta 2002 edeltäneet ulosotto-ja pakkoperintävelat. Se olisi askel kohden järjestelmää, jossa ulosotto- ja pakkoperintävelat lyhenevät nykyistä nopeammin. Ulosoton kesto olisi kohtuullista alentaa esimerkiksi 10 vuoteen haasteesta, kun ei ole kyse velan hoidon laiminlyönnistä. Tämä edistäisi uuden alun mahdollisuutta kun on syntynyt velkaongelma. On huomattava, että monessa maassa velka vanhenee alle 10 vuodessa. 10-15 vuotta kestäneissä ulosotoissa ulosottoa voitaisiin siirtymäaikana keventää suojaosuuden erityiskorotuksella tai ulosottolomilla. Velka-armahduslakiin voidaan sisällyttää kompensaatioita, jos valtion talousarviossa varataan tälle määräraha.

Edellä olevan perusteella yhdymme kansanedustajien yhteisesityksen ehdotuksiin ja seuraavaan ehdotukseen,
että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin ylivelkaantuneiden aseman määrätietoiseksi parantamiseksi monin erilaisin keinoin ja asettaa tavoitteeksi puolittaa ulosotossa olevien velkojen määrä ja ulosotossa olevien ihmisten määrä ottamalla lähtökohdaksi ylivelkaantuneiden asioiden kuntoon saattaminen ja uuden alun mahdollistaminen, ja että hallitus siksi ryhtyy toimenpiteisiin velkojen armahduslain säätämiseksi Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden juhlavuoden kunniaksi.

Velka-armahduslain tavoitteen on tärkeä olla ylivelkaantumista laajempi niin, että se kattaa määrällisesti ja perusteiltaan virheelliset velkomiset ja tulee ottaa huomioon että suuri osa velkaantumisesta on ulosotosta johtuvaa koska ulosotolla aiheutetaan lainojen irtisanomiset, viivästyskorot ja pakkorealisoinnit.

Armaduslain perusajatus lähtee siitä, että kaikkien asioiden selvittäminen pitkältä ajalta on vaikeaa tai mahdotonta ja joka tapauksessa veisi aikaa kohtuuttomasti. Tästä syystä on perusteltua että Suomen 100 vuoden itsenäisyyden merkeissä valtiovalta tekee merkittävän armahdusreformin jolla vanhat asiat poistetaan, muissa tehdään oikaisuja ja menettelykorjauksia ja tehdään toimet, joilla estetään vastaavanlaisten ongelmien syntyminen enää tulevaisuudessa. Yhdymme siten siihen, että kaikki 15 vuotta vanhemmat ulosottoasiat poistetaan 1. laskettuna velka-asian syntymisestä, ei vasta tuomiosta, ja 2. ne ulosottoasiat poistetaan, jotka ovat seurausta tällaisesta 15 vuotta vanhemmasta asiasta. 15 vuoden raja tarkoittaa tällä hetkellä vuotta 2002 ja sitä vanhempia asioita. Esitämme että laki säädetään astuvaksi voimaan vuoden 2018 loppuun mennessä jolloin 15 vuoden raja tarkoittaa vuotta 2003 ja sitä vanhempia asioita. Armahduksesta eteenpäin ulosoton kesto tulee lyhentää 10 vuodeksi.

Ulosoton kestoin laskeminen velkakohtaisesti eikä henkilön kohdalla aiheuttaa että samalle henkilölle tulee ulosoton takia uusia ulosottoja joiden vanheminen jatkuu alkuperäisen ulosoton vanhentumisen päättyessä. Tähän tulee saada aikaraja ja viivästyskorkojen automaattisesta käytöstä tulee luopua koska niillä aiheutetaan uusia ulosottoja velkasummien paisuessa korkoa korolle.

9.12.2017 on kansainvälinen korruption vastainen päivä. Silloin kun annetaan taloudellista etua väärin perustein kuten velkomisessa määrällisesti virheellisin perustein, kyse voi olla perinteisemmästä korruptiosta jossa tietoisesti hankitaan ja annetaan väärää hyötyä, tai siten rakenteellisemmasta korrputiosta jossa omaksutut toimintatavat ja käytännöt johtavat väärän hyödyn antamiseen toisen kustannuksella velkomisissa. Kestävään kehitykseen kuuluu korruptoimattomuus. Virheiden korjaamisessa on siten kyse myös korruption ehkäisyä ettei haeta hyötyä muiden kustannuksella usein siten että vahingot ulottuvat laajemmalle.
Luotettavasti toimiva lainaaminen, sijoittaminen ja rahaliikenne on ilman väärää velkomista tai velkomista epäasiallisin keinoin mahdollisesti vahinkoseuraamuksia on samalla osa toimivaa taloutta, hyvää hallintoa ja luotettavuutta ja siten kansakunnan ja talouden menetystekijä työllisyyden ja hyvinvoinnin kannalta.

Syntyy käsitys että vuoden 2008 ulosottokaaren säätämisen tarkoitus ei ole toteutunut koska ulosotto toimii suuressa määrin menetelmillä, jotka ovat lakiin perustumattomia ja lain virheellistä soveltamista siltä kannalta, mitä eduskunta on lakia säätäessään tavoitellut. Lainsäädäntö mahdollistaisi toisenlaisenkin soveltamisen mutta ulosottoa maksimoiva toimintakulttuuri ei tätä mahdollista ja tarvitaan sekä toisenlaista lain soveltamisen käytäntöä että lain muutoksia joilla poistetaan sellaisia ulosoton menetelmiä jotka johtavat ongelmiin ja vahinkoseuraamuksiin. Osan uudistusta on tarpeen olla voutien harkintavallan kaventaminen etteivät lain rajat ulosottoa maksimoitaessa tulisi ylitettyä.

Keskeistä on saada velkomustuomiot saadaan laillisiksi ja ulosoton saaminen lakien, säädösten ja työohjeidensa mukaiseen kuriin.
Perustuslaissa ovat kansalaisten keskeiset perusoikeudet jotka yhdessä ihmisoikeussopimusten kanssa ovat oikeusvaltion kulmakivi. Lakia tulee soveltaa siten, että nämä oikeudet ohjaavat lain soveltamista.

Ymmärrämme niin, että tällaisilla ulosottojärjestelmää korjaavilla muutoksilla ja reformilla sekä virheellisen velkomisen poistamisella on laaja tuki eduskunnassa niin hallitus- kuin oppositiokansanedustajien ja eduskuntaryhmien keskuudessa ja hallituksen piirissä. Ymmärrämme niin, että asia ei etene jos valmistelua ohjaa ulosottojärjestelmä itse vaan tarvitaan siitä riippumaton valmistelu joka kuulee eri toimijoita.

Tämä osoitetaan myös oikeusviranomaisille että lain soveltamista oikeuskäytännössä arvioitaisiin selvitettyjä asioita huomioon ottaen koska oikeudenkäytössä on mahdollista korjata suuri määrä ongelmia kun toiminta perustuu riippumattomuuteen myös ulosottoviranomaisen esityksistä.

Helsingissä 06.12.2017
Avoimet Ovet keskustelu Helsingin Keskuskirjasto
Osallistujien puolesta
aren parannusesityksiä:

One thought on “Kaikille ulosottovelallisille”

  1. Odotan laillisuuden toteutuvan ja luottamusta oikeusjärjestelmäämme. Säälin ja vihan tunteissa seuraan alioikeuksien kykenemyyttä lainmukaisiin ratkaisuihin. Kysyn, miten heikoin aines juristeista jämähtää oikeuslaitokseen. Suurimpien ansioiden vieminä yritysmaailma kaappaa muutkin aktiivit kun liikejuristit. Onko se merkki liike-elämän rikollistumisesta vai siihen kohdistuvasta rikollisuudesta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *